Traktori ja minä

Tänään tuli tehtyä jotain sellaista, jota olin pitkään suunnitellut.

Siirsin lampolaan rehupaaleja, niitä isoja valkoisia munia mitä peltojen reunoilla näkyy. Ja ne on muuten sen verran painavia, että eihän ne muuten liiku kuin isommalla koneella --- traktorilla.

Miksi juuri tänään tämä pitkäaikainen haave toteutui - se johtui ihan siitä, että puoliso on kuumeessa ja tiukasti petipotilaana. Kyllä hän lupasi, että lähtee pallot siirtämään, mutta minä totesin että haluan kokeilla, edes. Uskalsi luottaa mutta varmasti seurasi ikkunasta!

No ensinhän sitten käynnistetään traktori. Se ei käynnisty niinkuin auto - ehei - siinä on joku nappi, mistä sitä pitää "hehkuttaa". En löytänyt. Käynnistyi silti.

Seuraavaksi varmistetaan, että etukuormaaja ja takana oleva paino on nostettu maasta ennen liikkeellelähtöä. Ne napit olivat paremmin muistissa, kun joulukuussa ajelin haketta siiloon samasta syystä. Peruutetaan vaaaroooovastiii  ulos tallista... sekin onnistui!

No annas olla, sitten piti vaihtaa hakekauha pois ja laittaa tilalle piikki, jolla voi halkaista paalin.
Sillä samalla piikillä, tai paremminkin veitsellä, myös siirretään paalia paikasta toiseen, lyhyitä matkoja. Siitä kohta lisää...

Olin oikein tyytyväinen itseeni, kun useamman kerran traktoriin ja takas kiipeilyn jälkeen sain irroitettua kauhan traktorista. Se on se helpompi juttu... se veitsen laitto paikalleen ei sitten enää ollutkaan.

Ihmettelen suuresti, minkä takia veitsi oli pudotettu pieneen mäkeen... siis tosi hankalaa. Lisää traktoriin, alas, takas traktoriin ja takaisin alas katsomaan missä kohtaa se kiinnityskohta on suhteessa niihin koukkuihin. Olisi pitänyt nähdä raudan läpi tai arvata.  Kuvassa Nöpö seuraa mielenkiinnolla mitä ihmettä oikein puuhaan. Vihdoin ja viimein veitsi on paikoillaan...

Sitten ajoa. Vaikka pihatie on peilijäällä ja kalteva, ei traktori valu vaan pysyy tiellä.  Kohti paalikasaa. Vaikka kuinka otan "vauhtia" ei uppoa kuin veitsi voihin, ei....  miten se näyttää niin helpolta toisen tekemänä? Saan vaivoin jonkinlaisen reiän paaliin ja nostan siitä paalin ylös ja alan ajaa kohti lampolaa. Ei pudonnut. Enkä törmännyt!

Perillä halkaisin vaihtelevalla menestyksellä paalia sillä veitsellä. Pallo kieri alla, välillä se oli kyljellään, välillä pystyssä, välillä se nojasi kottareihin... pelastin ne ja hangon!  Lopputuloksesta innostuneena ajattelin hakea vielä toisenkin pallon. No, ihan niin hyvin se ei onnistunut, ei myöskään se halkaisu. Pallo oli välillä ulkonakin... sain sen vaivoin tönittyä takaisin katon alle. Siinä vaiheessa sitten tuo halkaisukohta kyllä luiskahti ....
Niin että miten meni niinkuin omasta mielestä 😉
Santtu -kissa oli ainakin ihan tyytyväinen!

Summa summarum - ajoin traktorin takaisin talliin (aika kapea sellainen) en kolhinut mihinkään ja sain etukuormaajan ja takapainon nätisti maahan. Juu, en ala urakoimaan 😅

Lähiviikkoina alkaa taas karitsointi. Olen siitä ajasta - ihania onnistumisia ja karvaita tappioitakin - kirjoitellut yleensä facebookiin mutta nyt siirryn tänne. Tulkaa mukaan lukemaan, millaista on lampurin kevätkiireet...!  Ohessa Cesilia karitsoineen näyttää, miten toimitaan lämpopatjana karitsalle!

 
Muuten lammaspaimenlomia on vielä jäljellä, 450 €/viikko, max 4 hlöä, mökkinä vaatimaton mutta tunnelmallinen Himman torppa! Oheisesta ikkunasta voi sitten seurailla lampaiden puuhia pellolla... Lisää os www.lomaleivo.fi