14032020

Coco karitsoi 

"Sisältää tilannekuvausta, pieni varoitus näin etukäteen. 

Videon voi katsoa huoletta! "

Tänä aamuna katselin valvontakamerasta Coco nimistä uuhta, joka teki selvästi pesää. Se käveli ees taas lampolan seinän viertä, kääntyi, käveli taas, pää maassa. Sillä oli selvästi jotain hukassa. Karitsat!

Lähdin lampolaan ja laitoin Cocon omaan karsinaan. Se ynisi jo kuten pienille karitsoille ynistään - ei mene siis montaa tuntia enää!  Coco on vanha viisas ja kokenut emä. Lähdin sisälle katsomaan muistiinpanojani, mitä niissä sanotaan.

Yllätys ja huoli oli suuri, sillä ultraustulosten mukaan Cocon pitäisi saada karitsansa vasta viimeisten joukossa, huhtikuun alussa. Aprillipäivänä. Apua!!! Kumpi tässä nyt huijaa ja ketä? Onko ultraaja arvioinut ajan väärin vai onko Coco tekemässä karitsoitaan yli kaksi viikkoa ennen aikaa?

Tilanne oli edennyt ja lapsivesipussit roikkuivat - kaksi eri väristä. Karitsointia ei todellakaan tässä vaiheessa voi estää - otetaan sitten mikä tulossa on!

Coco pukkaa karitsaa eteenpäin ja tunsin pään olevan tulossa ensimmäisenä. 
Etsin toisen jalan mukaan, mutta toistapa en sitten enää saanutkaan esille. 
Karitsa on hyvinkin ison kissan kokoinen syntyessään, ja jos sen etujalka on kohdussa suoraan alaspäin, ei ole helppoa pinnistää jalkaa sieltä kaukaa karitsan alta tulemaan eteenpäin. 

Päätin, että tämä karitsa mahtuu tulemaan hieman väärässä asennossa, pää ja yksi jalka edessä. Hetken päästä kyllä hieman kaduin, sillä karitsa olikin tosi lujassa eikä suostunut liikahtamaan ulospäin. Se oli kiinni olkapäästään siltä "puuttuvan" jalan puolelta.  Ehdin jo soittamaan Kaleville sisälle, että tulepa pian apuun. Otin kuitenkin pyyhkeellä otteen liukkaasta karitsasta ja sain kuin sainkin sen vedettyä ulos turvallisesti. Hengitystiet olin puhdistanut jo aiemmin...

Komea valkoinen pässikaritsa, oikea jötkylä!  Toinen, sirompi, tuli hetken päästä perässä. Ehkä ultraaja oli katsonut tämän siromman rakennetta ja tehnyt väärän arvion sikiön kehitysajasta?

Maitoa näyttäisi pienille olevan reippaanlaisesti, joten otin taas pikku pussukan pakkaseen tuleville mahdollisille karitsoille, joiden emällä ei olekaan maito vielä valmiina.

Loppu hyvin kaikki hyvin - eikä keskosia :)

 

 

Karitsointikevät on avattu ❤️

Tervehdys piiiitkästä aikaa, hyvät kaverit, LomaLeivon ja Lammastilan ystävät!

Facebookin muuttuneista säädöksistä johtuen siirrän nyt nämä keväiset karitsointitarinat tänne LomaLeivo visertää -blogiin, joka on näille kuville ja tarinoille ehkä se oikeampi paikka muutenkin. 

Tulehan seuraamaan, mitä meillä puuhataan!

Karitsointien alkaminen on aina jännittävä hetki - pitävätkö arvioidut lasketut ajat paikkaansa, miten menee, pysytäänkö terveinä niin lampaat kuin hoitajatkin. Nyt on vielä vähän lisäjännitystä, kuten tiedätte...

Eläinlääkärin tekemän ultrauksen perusteella näinä päivinä on kahden uuhen laskettu aika. NC Renate oli aivan valtava kooltaan ja maitohinkitkin niin pulleat, että olin jo huolissani - ultrauslistassa sille oli tarjottu vain yhtä karitsaa. Onneksi toinen pienokainen oli nyt "jossain" kuvan ulottumattomissa ja minulle sopi paremmin kuin hyvin, että Renate oli ollut omatoiminen ja kun kurkistin kameraan puoli kuusi, siellä näkyi jo valkoinen karitsa seisomassa! Vielä onnellisempi olin, kun lampolassa  paikanpäällä totesin, että siellähän on toinenkin - musta pässi!  Valkoinen osoittautui lähemmässä tarkastelussa uuhikaritsaksi. Molemmat olivat jo käyneet maitobaarissa mutta varmistin vielä että massussa oli varmasti maitoa, noin 60 ml vahvaa terniä. Tehtäväkseni jäi tehdä perheelle oma pikku soppi, jonne nostin karitsat huolekkaan emän seuratessa perässä.

Tältä hyvämaitoiselta mammalta otin vähän terniä talteen pakkaseen, jos joku myöhemmistä syntyvistä karitsoista ei ole ruokiensa puolesta niin hyväonninen kuin nämä kaksi! Terniannos ensipäivinä on karitsalle ihan elintärkeää, se saa siitä vastustuskyvyn lampolan pöpöjä vastaan. Tällä mammalla sitä siis on mainiosti :)

Minulla on pikku videokin perheestä, mutta katsotaan saanko sen näkyviin....

Ihanaa, kaikki meni hyvin ja karitsat ja emä reippaita!

Herkuttelua ja odottelua

Meillä on taas sisällä odotettu, suosittu lampola-TV !

Se on neljä eri kanavaa sisältävä reality-ohjelma, joka välittyy suoraan lampolan tapahtumista.

Jostain syystä se on niin koukuttava, että sitä on aivan pakko katsoa yölläkin, kahden tunnin välein vähintään. Kello tai siis puhelin herättää lampola-TVn äärelle 1.30, 3.30, 5.30 ja 7.45.

Jos jotain tapahtuu, sitten vaatteet päälle ja paikalle kipinkapin. 

Riippuvuuden lisäksi Lampola-TV aiheuttaa univajetta ja huonomuistisuutta!

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua, kamera ei tykkää telkkarikuvasta. Pystyn varsin hyvin eroittamaan oikeasta kuvasta, kuka on kyseessä... tanakassa kunnossahan nuo ovat edelleen!  Ja aikataulusta ovat jäljessä melkein 3 viikkoa, mistä toki voimme syyttää sitä, että Sulhot, nuo Norjan 

Viikingit Waldemar ja Harald, eli pässit tulivat myöhässä. Mutta hyvää kannattaa odottaa vai mitä!

Me sitten vaan odotellaan, niin minä kuin reipas harjoittelijamme Nina. Viikonloppuna mulla on menoa, mammat selvästi aikovat järjestää puuhaviikonlopun nuorille "kätilöille" kun apuun rientävät tyttäret jäävät Ninan kanssa valvomaan karitsointeja. Peukut teille, kyllä te osaatte!

Joutessamme sitten käytiin Ninan kanssa Karoliinan herkullisella teekattauksella, joka on ti ja to 13-17. Ihan sellainen "pieni" välipalahan se oli, mutta ei kyllä tarvinnut iltapalaa ajatella sen jälkeen...  ei puuttunut makeeta eikä suolaista!  Karoliinan tuotteet ovat paitsi kuuluja herkullisuudestaan, myös suuresta koostaan... kattaukseen eri sortteja oli koottu ainakin 10 erilaista. Poiketkaapas kun ohi ajelette!

Tässä alla vielä näitä suolaisia...

Huomenna aioin siis olla ihan eri maisemissa, etelässä ei kuulema enää nastakenkiä tarvita kuten meidän pihassa! Äidin virkistäytymisviikonloppu odottaa Helsingissä,  heippa vaan hetkeksi :)

#RöykkälänLammastila #lampolassatapahtuu #KaroliinanKestikievari #LeivonmäenTaukopaikat

Pääsiäisjuttuja

Se on sitten ihan pian!

Kaksi keväistä asiaa - pääsiäinen - ja karitsointi!
Ensimmäistä en koskaan muista, sillä tämä toinen, usein samaan aikaan sattuva, vie kyllä sekä kaiken huomion että muistin!

Vielä ennenkuin se "muistinmenetys" alkaa, kävin asioilla ja syömässä Vaajakoskella. Enpä mennessäni arvannutkaan, miten ihana lounas on Naissaaren kahvihuoneella http://naissaarenkahvihuone.fi/
Suosittelen lämpimästi!
Kuvassa oleva herkku oli Bratwurst-pekonikääryleitä ja rosmariini-kaalihauduketta...nammmm....

Toinen poikkeamisen arvoinen paikka, ja aivan vieressä, on tehtaanmyymälä Wanha Paja
https://www.puttipaja.fi/wanha-paja  Jos ei ole vielä pääsiäismieltä - niin täältä se kyllä löytyy!

Erikoisuutena Wanhassa Pajassa on myös Joulumaa - vuoden ympäri!
Ei hassumpaa, jos tulee kesällä ulkomaisia vieraita... ei tarvitse ihan Rovaniemelle asti lähteä :)

Mutta meille se kevään tärkein - karitsointi - on juuri alkamassa. 
Joudun nyt fiilistelemään tässä vielä vanhoilla kuvilla, kun uusia ei ole.
Mutta ei mene enää montaa päivää, onneksi!

Kaikki on tehty niin valmiiksi, kuin vain mahdollista.
Varattu rehut, pahnat, varamaidot, vitamiinit ja voimajuomat.
Pesty tuttipullot, varattu liukasteet ja hommattu piitkiä muovihanskoja.

Kaikki liikenevät aidat on tuotu lähelle, jotta niistä voidaan rakentaa yksiöitä uuhelle ja karitsoille. Tarkistettu lämpölamput ja viritelty valvontakamerat katselemaan, miten lampolassa voidaan. 

Uuhien vointia ja tilannetta valvotaan nyt paitsi vieressä, myös talossa, yötä päivää ja varsinkin  yöllä... karitsoiva uuhi ei noudata virka-aikaa! Tähän aikaan vuodesta lampurit kärsivät yleisesti univelasta ja käymme hyviä keskusteluja kollegoiden kesken, ihan vaikka puoli kolmelta yöllä.
Parhaat neuvot, nopein apu ja lämpimin lohdutus on onneksi ihan puhelimen ulottuvilla.

Jos haluat kuulla ja nähdä, miten karitsointi etenee .. seuraa blogia! Kirjoittelen tänne ihanimmat onnistumiset mutta myös ne karvaat pettymykset, joihin joutuu joskus nöyrtymään.

Pitäkää ystävät peukkuja, että karitsoinnit sujuvat hyvin, uuhet säilyvät terveinä ja saamme jälleen reippaita karitsoita!  Se vaatii kaikilta kovaa työtä, sinnikästä valvomista ja aimo ripauksen onnea.  

#NaissaarenKahvihuone, #WanhaPaja, #pääsiäistunnelmaa, #RöykkälänLammastila, #karitsointialkaa

Traktori ja minä

Tänään tuli tehtyä jotain sellaista, jota olin pitkään suunnitellut.

Siirsin lampolaan rehupaaleja, niitä isoja valkoisia munia mitä peltojen reunoilla näkyy. Ja ne on muuten sen verran painavia, että eihän ne muuten liiku kuin isommalla koneella --- traktorilla.

Miksi juuri tänään tämä pitkäaikainen haave toteutui - se johtui ihan siitä, että puoliso on kuumeessa ja tiukasti petipotilaana. Kyllä hän lupasi, että lähtee pallot siirtämään, mutta minä totesin että haluan kokeilla, edes. Uskalsi luottaa mutta varmasti seurasi ikkunasta!

No ensinhän sitten käynnistetään traktori. Se ei käynnisty niinkuin auto - ehei - siinä on joku nappi, mistä sitä pitää "hehkuttaa". En löytänyt. Käynnistyi silti.

Seuraavaksi varmistetaan, että etukuormaaja ja takana oleva paino on nostettu maasta ennen liikkeellelähtöä. Ne napit olivat paremmin muistissa, kun joulukuussa ajelin haketta siiloon samasta syystä. Peruutetaan vaaaroooovastiii  ulos tallista... sekin onnistui!

No annas olla, sitten piti vaihtaa hakekauha pois ja laittaa tilalle piikki, jolla voi halkaista paalin.
Sillä samalla piikillä, tai paremminkin veitsellä, myös siirretään paalia paikasta toiseen, lyhyitä matkoja. Siitä kohta lisää...

Olin oikein tyytyväinen itseeni, kun useamman kerran traktoriin ja takas kiipeilyn jälkeen sain irroitettua kauhan traktorista. Se on se helpompi juttu... se veitsen laitto paikalleen ei sitten enää ollutkaan.

Ihmettelen suuresti, minkä takia veitsi oli pudotettu pieneen mäkeen... siis tosi hankalaa. Lisää traktoriin, alas, takas traktoriin ja takaisin alas katsomaan missä kohtaa se kiinnityskohta on suhteessa niihin koukkuihin. Olisi pitänyt nähdä raudan läpi tai arvata.  Kuvassa Nöpö seuraa mielenkiinnolla mitä ihmettä oikein puuhaan. Vihdoin ja viimein veitsi on paikoillaan...

Sitten ajoa. Vaikka pihatie on peilijäällä ja kalteva, ei traktori valu vaan pysyy tiellä.  Kohti paalikasaa. Vaikka kuinka otan "vauhtia" ei uppoa kuin veitsi voihin, ei....  miten se näyttää niin helpolta toisen tekemänä? Saan vaivoin jonkinlaisen reiän paaliin ja nostan siitä paalin ylös ja alan ajaa kohti lampolaa. Ei pudonnut. Enkä törmännyt!

Perillä halkaisin vaihtelevalla menestyksellä paalia sillä veitsellä. Pallo kieri alla, välillä se oli kyljellään, välillä pystyssä, välillä se nojasi kottareihin... pelastin ne ja hangon!  Lopputuloksesta innostuneena ajattelin hakea vielä toisenkin pallon. No, ihan niin hyvin se ei onnistunut, ei myöskään se halkaisu. Pallo oli välillä ulkonakin... sain sen vaivoin tönittyä takaisin katon alle. Siinä vaiheessa sitten tuo halkaisukohta kyllä luiskahti ....
Niin että miten meni niinkuin omasta mielestä 😉
Santtu -kissa oli ainakin ihan tyytyväinen!

Summa summarum - ajoin traktorin takaisin talliin (aika kapea sellainen) en kolhinut mihinkään ja sain etukuormaajan ja takapainon nätisti maahan. Juu, en ala urakoimaan 😅

Lähiviikkoina alkaa taas karitsointi. Olen siitä ajasta - ihania onnistumisia ja karvaita tappioitakin - kirjoitellut yleensä facebookiin mutta nyt siirryn tänne. Tulkaa mukaan lukemaan, millaista on lampurin kevätkiireet...!  Ohessa Cesilia karitsoineen näyttää, miten toimitaan lämpopatjana karitsalle!

 
Muuten lammaspaimenlomia on vielä jäljellä, 450 €/viikko, max 4 hlöä, mökkinä vaatimaton mutta tunnelmallinen Himman torppa! Oheisesta ikkunasta voi sitten seurailla lampaiden puuhia pellolla... Lisää os www.lomaleivo.fi

Talvilomasuunnitelmia

Kuulakas pakkasaamu Kaisla-mökillä

Otan kupin kuumaa teetä ja käperryn sohvannurkkaan. Hiihtämään jäälle vai kenties pilkille kevätaurinkoon, D-vitamiinia tankkaamaan? Tähänkin voisi jäädä, maisema suorastaan vangitsee. Niin talvella kuin kesälläkin...

Mutta minähän tulin vain siivoamaan -  huoletonta mökkilomaa Sinulle siis! 

Lisää ainutlaatuisia talviaamuja ja -päiviä tarjolla www.lomaleivo.fi

Lunta tuli nyt--- kansallispuiston ladullakin hiidetään! 

Ja moottorikelkkailijat olivat kokoontuneet Leivonmäen Teboilille oikein porukalla....

Kansallispuiston latu tekeillä, valmis ehkä jo 26.2.! 
Lumikengillä sitten, jos ei latua ole... Ja laavulla TODELLAKIN paistetaan nuotiomakkaraa !
Arkilomia vielä vapaina maaliskuulla  www.lomaleivo.fi